KKO:2001:86
- Asiasanat
- Kirjanpitorikos, Rikokseen osallisuus
- Tapausvuosi
- 2001
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R99/935
- Taltio
- 1652
- Esittelypäivä
A oli käyttänyt osakeyhtiössä tosiasiallista määräysvaltaa, vaikka hän ei ollut omistanut yhtiön osakkeita ja vaikka hänellä ei ollut ollut muodollista asemaa yhtiön hallinnossa. A:ta pidettiin rikoslain 30 luvun 9 §:ssä tarkoitettuna kirjanpitovelvollisen edustajana ja hänet voitiin siten tuomita tekijänä rangaistukseen kirjanpitorikoksesta. (Ään.)
RL 30 luku 9 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kouvolan käräjäoikeuden tuomio 16.12.1998
Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli X Oy:n tosiasiallisena johtajana laiminlyönyt tahallaan kokonaan huolehtia osakeyhtiön liiketapahtumien kirjaamisesta ja tilinpäätösten laatimisesta ajalta 1.9.1995 - 31.5.1997 ja vaikeuttanut siten olennaisesti oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan taloudellisesta tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.
Sen vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 30 luvun 9§:n nojalla kirjanpitorikoksesta sekä samalla kertaa hänen syykseen luetusta törkeän petoksen yrityksestä yhteiseen 4 kuukauden 20 päivän vankeusrangaistukseen, joka oli ehdollinen.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Anneli Tommola sekä lautamiehet Marja-Liisa Hopia, Jouko Tykkälä ja Paavo Korhonen.
Kouvolan hovioikeuden tuomio 14.10.1999
A valitti hovioikeuteen ja vaati syytteen hylkäämistä.
Hovioikeus, joka katsoi selvitetyksi, että A:lla oli ollut yrityksessä tosiasiallinen määräysvalta ja sellainen asema, että hän oli ollut velvollinen huolehtimaan yhtiön kirjanpidosta, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juhani Heikkilä, Seppo Ikävalko ja Hilpi Ketola. Esittelijä Antero Väyrynen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A toisti vaatimuksensa syytteen hylkäämisestä. A lausui, että hän ei ollut ollut X Oy:n osakeyhtiölain mukaisissa hallintoelimissä. Hänelle ei ollut myöskään toimeksiannolla uskottu kirjanpidon pitämistä yhtiössä. A katsoi, että hänellä ei ollut ollut yhtiössä sellaista asemaa, että hän voisi syyllistyä kirjanpitorikokseen.
Virallinen syyttäjä antoi häneltä pyydetyn vastauksen. Syyttäjä lausui, että alemmat oikeudet olivat oikein kohdistaneet rikosoikeudellisen vastuun kirjanpitovelvollisen edustajana toimineeseen A:han, jolle organisaation sisällä oli tosiasiallisesti kuulunut vastuu kirjanpidon hoitamisesta.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.9.2001
Perustelut
Rikoslain 30 luvun 9 §:n mukaan kirjanpitorikokseen voi tekijänä syyllistyä kirjanpitovelvollinen, tämän edustaja tai se, jonka tehtäväksi kirjanpito on toimeksiannolla uskottu. A on syytteen mukaan X Oy:n tosiasiallisena johtajana laiminlyönyt huolehtia yhtiön kirjanpidosta. Kysymys on siitä, voidaanko häntä pitää laissa tarkoitettuna kirjanpitovelvollisen edustajana.
Sanotun säännöksen ja sen kanssa asiallisesti samansisältöisen kirjanpitolain (904/1985) 38 §:n 2 momentin esitöistä ilmenee, että kirjanpitovelvollisen edustajana on pidettävä sitä, joka vastaa kirjanpidon oikeellisuudesta kirjanpitovelvollisena olevan yhteisön sisällä. Kysymys siitä, kuka vastaa kirjanpidon oikeellisuudesta kirjanpitovelvollisena olevan yhteisön sisällä, tulisi puolestaan ratkaista esimerkiksi asianomaisen lainsäännöksen tai kyseistä yhtiötä koskevien määräysten, kuten yhtiöjärjestyksen perusteella. Mainittua kirjanpitolain 38 §:n säännöstä koskevan eduskunnan lakivaliokunnan mietinnön (7/1985 vp.) mukaan se, kuka tai ketkä ovat kirjanpitovelvollisen edustajia, ratkaistaan viime kädessä rikosoikeuden yleisten periaatteiden nojalla.
Osakeyhtiölain 8 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan osakeyhtiön hallituksen on huolehdittava siitä, että kirjanpidon ja varainhoidon valvonta on asianmukaisesti järjestetty. Saman säännöksen mukaan toimitusjohtajan on huolehdittava siitä, että yhtiön kirjanpito on lain mukainen ja varainhoito luotettavalla tavalla järjestetty. Yhtiön sisäisestä organisoinnista tai tosiasiallisista olosuhteista voi kuitenkin seurata, että myös joku muu henkilö on velvollinen huolehtimaan kirjanpitoon kuuluvista tehtävistä. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta voidaan mainita KKO 1998:39.
Mainitussa rikoslain säännöksessä ei ole suoritettu yksityiskohtaista, kaikkia tapauksia kattavaa kohdentamista niiden luonnollisten henkilöiden osalta, jotka yhtiössä vastaavat kirjanpidosta. Lain esitöiden mukaan kohdentaminen tapahtuu sen perusteella, miten vastuu kirjanpidosta on yhtiön sisällä järjestetty. Tämän perusteella Korkein oikeus katsoo, että säännöksessä mainittu kirjanpitovelvollisen edustaja voi määräytyä myös yhtiön tosiasiallisen organisaation ja toiminnan mukaan. Tätä johtopäätöstä tukee se, että rikosvastuun kohdentamisessa yleensäkin pyritään siihen, ettei vastuuta voi kiertää keinotekoisilla, muodollisilla järjestelyillä.
A ei ole omistanut yhtiön osakkeita eikä hänellä ole ollut muodollista asemaa yhtiön hallinnossa. Hän on kuitenkin hovioikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin käytännössä hoitanut yhtiön koko liiketoiminnan ja käyttänyt siinä tosiasiallista määräysvaltaa. Hän on siten yhtiön tosiasiallisena johtajana tullut vastuuseen yhtiön hallitukselle ja toimitusjohtajalle lain mukaan kuuluvista velvollisuuksista, joihin on luettava myös velvollisuus yhtiön edustajana huolehtia sen kirjanpidosta. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A on tekijänä syyllistynyt alempien oikeuksien hänen syykseen lukemaan kirjanpitorikokseen.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Olavi Heinonen (eri mieltä) sekä oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kati Hidén, Markku Arponen (eri mieltä) ja Pasi Aarnio. Esittelijä Satu Saarensola (mietintö).
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeussihteeri Satu Saarensolan mietintö oli seuraava:
Perustelut
Virallinen syyttäjä on rikoslain 30 luvun 9 §:n nojalla vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen kirjanpitorikoksesta sillä perusteella, että A oli X Oy:n tosiasiallisena johtajana laiminlyönyt kokonaan huolehtia yhtiön liiketapahtumien kirjaamisesta ja tilinpäätösten laatimisesta ajalta 1.9.1995- 31.5.1997 sekä vaikeuttanut siten olennaisesti oikean ja riittävän kuvan saamista kirjanpitovelvollisen toiminnan taloudellisesta tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.
Rikoslain 30 luvun 9 §:ssä tarkoitettuun kirjanpitorikokseen voi sanotun säännöksen mukaan syyllistyä kirjanpitovelvollinen, tämän edustaja tai se, jonka tehtäväksi kirjanpito on toimeksiannolla uskottu.
Kysymys on siitä, voidaanko X Oy:tä tosiasiallisesti johtanutta A:ta pitää sanotussa lainkohdassa tarkoitettuna kirjanpitovelvollisen edustajana ja voidaanko A siten tuomita tekijänä rangaistukseen yhtiön kirjanpidon laiminlyönneistä.
Rikoslain 30 luvun 9 §:n ja sen kanssa asiallisesti samansisältöisen kirjanpitolain (904/1985) 38 §:n 2 momentin esitöistä ilmenee, että kirjanpitovelvollisen edustajana on pidettävä sitä, joka vastaa kirjanpidon oikeellisuudesta kirjanpitovelvollisena olevan yhteisön sisällä. Kysymys siitä, kuka tuossa tilanteessa vastaa kirjanpidosta, tulisi puolestaan ratkaista asianomaisen lainsäännöksen tai kyseistä yritystä koskevien määräysten, kuten yhtiöjärjestyksen perusteella (HE 23/1985 vp. s. 5 ja 66/1988 vp. s. 90). Kirjanpitolain 38 §:ää koskevan lakivaliokunnan mietinnön (LaVM 7/1985 vp. s. 3) mukaan se, kuka tai ketkä ovat kirjanpitovelvollisen edustajia, ratkaistaan rikosoikeuden yleisten periaatteiden nojalla.
Osakeyhtiölain 8 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan osakeyhtiön hallituksen on huolehdittava siitä, että kirjanpidon ja varainhoidon valvonta on asianmukaisesti järjestetty. Saman säännöksen mukaan toimitusjohtajan on huolehdittava siitä, että yhtiön kirjanpito on lainmukainen ja varainhoito luotettavalla tavalla järjestetty.
A ei ole ollut X Oy:n hallituksen jäsen eikä toimitusjohtaja. A:lla ei siten ole ollut sellaista asemaa X Oy:ssä, että hän lain mukaan olisi ollut velvollinen huolehtimaan yhtiön kirjanpidosta.
Suomen perustuslain 8 §:n mukaan ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei ole tekohetkellä säädetty rangaistavaksi. Vastaava rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen sisältävä perusoikeussäännös sisältyi perustuslailla kumottuun hallitusmuodon 6a §:ään.
Laillisuusperiaatteesta seuraa, että säännöstä ei saa soveltaa tapaukseen, johon se ei lain sanamuodon mukaan sovellu, vaikka onkin rinnastettavissa säännöksessä tarkoitettuihin tilanteisiin. Kirjanpitovelvollisena olevan osakeyhtiön sisällä vastuu kirjanpitorikoksesta on rajattu yhtiön edustajaan. Kirjanpitorikoksen tekijäpiirin laajentaminen yhtiön sisällä henkilöön, joka on tosiasiallisesti johtanut yhtiön toimintaa olematta mukana organisaatiossa, ei ole mahdollista laillisuusperiaatetta loukkaamatta. Tämän vuoksi A:ta ei voida tuomita tekijänä rangaistukseen kirjanpitorikoksesta.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan A:n syyksi luetun kirjanpitorikoksen ja hänelle tuomitun yhteisen vankeusrangaistuksen osalta.
A:han kohdistettu syyte kirjanpitorikoksesta hylätään ja hänet vapautetaan siitä tuomitusta rangaistuksesta.
A tuomitaan hänen syykseen luetusta törkeän petoksen yrityksestä 3 kuukaudeksi 10 päiväksi vankeuteen. Rangaistus on ehdollinen.
Oikeusneuvos Arponen: Hyväksyn mietinnön.
Presidentti Heinonen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Arponen.